KOTISTUDIO
2. TIETOKONEMUSIIKKI
ÄÄNIKORTTI
Tietokoneella voi soittaa musiikkia yksinkertaisimmillaan käyttämällä siihen asennetun integroidun äänikortin äänentuottajaosia. Äänikortissa on itse asiassa sisäänrakennettuna pieni Multitimbral-syntetisoija, jossa on yleensä 128 ns. General MIDI (GM) -yhteensopivaa soundia. GM on MIDI-soittimien standardijärjestelmä, jossa 128 soundia on ryhmitelty sovitulla tavalla. Esimerkiksi soundi numero 1 on aina Grand Piano, eli flyygeli.
Multitimbral (monisointinen) tarkoittaa sitä, että yksi MIDI-soitin pystyy toistamaan yhtä aikaa useita eri soundeja. Voit myös ajatella asian niin, että yhden syntikan kuoriin on rakennettu useita itsenäisesti toimivia syntetikoita. Timbral tai Part (sointiosa) on Multitimbral-syntetisoijan yksi itsenäinen ääntä tuottava osa.
Jos teet musiikkia GM-soittimella, voidaan se toistaa jollain toisella GM-soittimella niin, että se kuulostaa soundiensa puolesta lähes alkuperäiseltä. Tämä mahdollistaa sen, että voit jakaa studio-ohjelmalla tekemäsi biisit toisille musiikinharrastajille tai julkaista kappaleesi MIDI-tiedostona esimerkiksi internetissä.
Äänikortin lisäksi tarvitset myös äänentoistolaitteet, esimerkiksi pienet aktiivikaiuttimet, joihin äänikortti kytketään sopivilla kaapeleilla. Kaiuttimiksi sopivat esimerkiksi Multimedia-PC paketeissa mukana tulevat pikkukaiuttimet. Parempi vaihtoehto kotistudiossa on kuitenkin kytkeä äänikortti suoraan aktiivikaiuttimiin. Äänentoistolaitteista kerrotaan myöhemmin lisää.
Tietokoneessa täytyy olla myös jokin musiikkiohjelma. Lisäksi tarvitset MIDI-koskettimiston, jolla soitat tarvittavat nuottitiedot ohjelmalle. Nykyisin on saatavana MIDI-koskettimia, joissa itsessään ei ole äänentuottajaosia. Tämä ohjainkoskettimisto kytketään yhdellä USB-kaapelilla tietokoneeseen ja sillä selvä. Tällä koskettimistolla ohjataan eli soitetaan äänikortin oman syntetisoijan soundeja. Helppoa.
DIGITAALIÄÄNITYS
Tietokoneella voidaan esim. mikrofonin avulla äänittää numeerisesti eli digitaalisesti mitä tahansa korvin kuultavaa audiota eli ääntä. Kaikissa äänikorteissa on vähintään kaksi A/D ja D/A -muunninta. Kaksi siksi, että kortit ovat stereofonisia. A/D tarkoittaa Analogia/Digitaali-muunninta ja D/A vastaavasti Digitaali/Analogia-muunninta.
Kuvassa laadukas M-Audio Delta 44 äänikortti, jossa on tietokoneen PCI-korttipaikalle tuleva äänikortti ja ulkoinen rasia neljän äänikanavan meno- ja paluukytkennöille.
Mikrofoni muuntaa ensin äänitapahtuman analogiseksi jännitesignaaliksi. Signaali muunnetaan A/D-muuntimessa nollista ja ykkösistä muodostuvaksi numerosarjaksi, eli digitaaliseksi. Sen jälkeen tietokone pystyy käsittelemään, tallentamaan ja muokkaamaan äänitietoa monin eri tavoin.
Digitaalisignaali voidaan taas muuntaa takaisin analogiseksi signaaliksi D/A-muuntimella, jolloin se voidaan kuulla laitteistoon kytketyistä kaiuttimista normaalina äänenä. Muista aina, että ääni (audio) ja MIDI-tieto ovat kaksi täysin eri asiaa, vaikka niitä voidaankin studio-ohjelmassa käsitellä rinnakkain ja usein myös samoilla työkaluilla.
MIDI-SOITTIMET
Hyvälaatuiseen ja monipuoliseen soundien ja äänten tuottamiseen tarvitaan joko keyboard, syntetisoija (Synthesizer) tai sampleri (Sampler). Tällaisia sähkösoittimia kutsutaan myös MIDI-soittimiksi. Ne tuottavat tarvittavat soundit tietokoneen keskittyessä musiikkiesityksen tallentamiseen, nuottien kirjoittamiseen ja soundien muokkaamiseen.
Nykyisin koti- ja ammattistudioissa käytetään runsaasti ns. virtuaalisia syntikoita ja samplereita. Ne ovat itseasiassa tietokoneen musiikkiohjelmia, jotka mallintavat oikeita olemassaolevia MIDI-soittimia tai myös vanhoja klassikkosoittimia. Eli niitä ei ole "fyysisesti" edes olemassa.
Native Instruments B4 II on hienosti mallinnettu virtuaalinen Hammond-urku, joka kuullostaa lähes aidolta esikuvaltaan.
Tällaiset toiselta nimeltään softa-soittimet kehitti 90-luvulla ruotsalainen Propellerhead -ohjelmatalo julkaisemalla ReBirth -nimisen maailman ensimmäisen syntikkaohjelman. Tällä sivulla esitellään saman ohjelmatalon Reason-musikkkiohjelma, joka on pullollaan toinen toistaan hienompia softa-soittimia!
MIDI-soittimet kytketään tietokoneeseen joko USB-kaapelilla tai MIDI-sovittimen (MIDI-interface) avulla. MIDI-sovitin puolestan kytketään joko tietokoneen äänikorttiin (Joystick-portti), johonkin sarjaporttiin tai USB-porttiin.
MIDI-KOSKETTIMISTO
M-Audio Axiom 49 on moderni MIDI-ohjain, jossa on napakka koskettimisto ja runsaasti säätimiä.
Kaikkein kätevin MIDI-soitin kotistudioon on nykyisin ns. MIDI-koskettimisto, joka ei itse tuota lainkaan ääntä. Sen koskettimistolla soitetaan kotistudion kaikkia eri fyysisiä ja virtuaalisia MIDI-soittimia. Siihen tarvitaan ainoastaan yksi hyvä koskettimisto, joka ohjataan soittamaan aina kulloinkin tarvittavaa äänilähdettä.
PERUS-KOSKETINSOITIN ELI KEYBOARD
Kosketinsoitin Casio CTK-900, jossa on mm. 61 kosketinta, 32 äänen polyfonia ja 824 erilaista soitinääntä.
Musiikin kotiharrastajille tarkoitetut Keyboard-tyyppiset MIDI-soittimet on yleensä varustettu omilla kaiuttimilla ja valmiilla tehtaan asettamilla ns. Preset-soundeilla, joita ei juuri pysty muokkaamaan. Keyboard-soittimet ovat yleensä aina General-MIDI -yhteensopivia ja helppokäyttöisiä: soundit ja erilaiset rytmit on listattu numerojärjestyksessä soittimen etupaneeliin, josta niitä on helppo valita numeronäppäimillä.
SYNTETISOIJA
Syntetisoija on yleensä koskettimilla varustettu äänentuotto- ja soundinmuokkauslaite, jolla voidaan matkia perinteisiä akustisia soittimia tai tehdä aivan uusia, mielikuvituksellisia soundeja ja äänitehosteita.
Monista syntetisoijista on saatavilla ns. moduli-versio, eli soitin ilman koskettimistoa. Moduli sisältää pelkästään syntetisoijan äänentuottajaosat efekteineen ja se on yleensä asennettavissa laiteräkkiin. Myöhemmin esiteltävät Reason -ohjelman Malström ja SubTractor -syntikat ovat tällaisia virtuaalisia moduleita, jotka on asennettu virtuaaliseen laiteräkkiin. Sekä fyysisiä että virtuaalisia moduleita soitetaan esim. MIDI-ohjaimen koskettimistolla.
Syntetisoijat on yleensä kytkettävä äänentoistolaitteisiin (mikseriin ja kaiuttimiin), sillä niissä ei ole omia kaiuttimia. Niillä on myös aina mahdollisuus editoida eli muokata soundeja lähes rajattomasti. Syntetisoijissa onkin yleensä vähintään yksi soundipankki (Sound Bank) varattu käyttäjän itse tekemille soundeille (ns. User Bank). Kun soittimen soundit ovat vapaasti muokattavissa, puhutaankin juuri syntetisoijasta.
Nykyisin kaikki syntetisoijat ovat ns. Multitimbral-soittimia, joten ne soveltuvat erittäin hyvin musiikin tuottamiseen tietokoneen kanssa. Yhden soittimen muistipankeissa (Program-, Performance- Patch-, tai Voice-Bank) on valtava määrä erilaisia instrumenttisoundeja , rummusto sekä sisäänrakennettu efektiprosessori.
32-sointinen ja 64-ääninen syntetisoija on jo tehokas peli, jos haluat tehdä suuremman orkesterisovituksen musiikkiohjelman avulla. Tällöin voivat syntetisoijalla tekemäsi bändin äänet jakautua esimerkiksi seuraavasti: basso soittaa yhtä ääntä kerrallaan, rumpusetti neljää, piano viittä, kitara kuutta, jouset kolmea ja puhallinsektio neljää (= 6 eri soundia ja yhteensä 23 ääntä).
Ensimmäinen kompaktin kokoinen ja kaupallisesti menestynyt syntikka oli Minimoog. Siitä tuli myöhemmin klassikko ja sen murakkaa soundia matkitaan vielä nykyisilläkin huippuhienoilla syntetisoijilla. Minimoog oli monofoninen eli yksiääninen soitin.
Polyfonia (moniäänisyys) syntetisoijan kohdalla ilmoitta sen, kuinka monta ääntä soittimella voi soittaa yhtä aikaa. Esimerkiksi 32-ääninen syntetisoija voi toistaa 32-äänisen soinnun. 1970-luvulla ensimmäiset syntetisoijat pystyivät soittamaan vain yhden äänen kerrallaan, eli ne olivat monofonisia.
Multitimbral-syntetisoijan eri soundeja voidaan myös kerrostaa (Layer) päällekkäin. Kun useita soundeja on kerrostettu ja painetaan koskettimia, kuuluu massiivinen, usean instrumentin soundista muodostunut yhdistelmäsoundi (Multisound tai Combination) Myös näille kerrostetuille soundeille on syntetisoijissa omat soundipankkinsa.
Soundeja voi myös jakaa eli splitata (Split) koskettimistolle esimerkiksi siten, että vasemmalta matalista koskettimista alkaen on ensin kaksi oktaavia bassosoundia ja oikealla kolme oktaavia pianosoundia. Tällöin voit soittaa vasemmalla kädellä bassokuvioita ja oikealla kädellä pianokomppia.
SAMPLERI
Sampleri on digitaalinen laite, johon voidaan tallentaa numeerisessa muodossa mitä tahansa ääniä (Sampler = näytteenottaja), muokata niitä ja sen jälkeen soittaa niitä MIDI-koskettimistolla. Sampleri onkin digitoituun ääneen erikoistunut musiikkitietokone, jossa on paljon samanlaisia käyttötoimintoja kuin syntetisoijassa.
Samplereita käytetään paljon ammattistudioissa, koska niillä voidaan jäljitellä hyvin erilaisia akustisia, perinteisiä soittimia. Samplerien tullessa 80-luvulla markkinoille niihin piti aluksi itse äänittää tarvittavat soittimet itse, mutta nykyisin on olemassa lukematon määrä laadukkaita samplekirjastoja (DVD-levyillä), joita ammattistudioissa ja myös kotona käytetään. Tarvittaessa esimerkiksi puhallinsektion soundeja ladataan tarvittavat ääninäytteet (trumpetti, saksofoni jne.) sampleriin ja soitetaan näillä soundeilla käyttäen MIDI-koskettimistoa.
Toisaalta akustisten soittimien kaikkien vivahteiden tarkka jäljitteleminen sähköisesti on käytännössä mahdotonta. Koneella tuotettu musiikki ei siis koskaan voi korvata taitavan muusikon, esimerkiksi viulistin, akustista soittoa.
Korg Oasys -niminen soitin edustaa hyvin nykyistä samplerin ja syntikan yhdistelmää, jota kutsutaan työasemaksi.
Samplerin, syntetisoijan ja tietokoneen välinen raja on hämärtynyt, koska monet syntetisoijat käyttävät yhtenä soundiensa osatekijänä digitaalisesti äänitettyjä akustisia soitinääniä, joihin sekoitetaan syntetisoijan omien äänipiirien tekemiä aaltomuotoja. Myös monissa ns. työasema-syntetisoijissa (Workstation) on sekä syntetisoija että sampleri samoissa kuorissa. Reasonin NN-19 ja NN-XT ovat siis virtuaalisia moduli-samplereita.
Cubase-ohjelmassa on mukana HalionOne sampleri, jolla voi toistaa valmiita ohjelmaan tallennettuja soitinääniä.